Tammikuu on vierähtänyt vauhdikkaasti kilpailukauteen valmistavien treenien ja ensimmäisten kilpailujen merkeissä. Olen pysynyt terveenä, ja paikat ovat pysyneet ehjinä. Tätä tuskin uskaltaa myöntää ääneen (ettei nyt vaan kuitenkin sattuisi jotain...), mutta olen tilanteesta niin kiitollinen, että kirjoitan nyt kuitenkin.
Kokeilin Siekkisen Kirstin kanssa vielä 123 cm korkeutta, mutta sillä kertaa kumpikaan ei päässyt yli. Kirsti korjaili upeasti N50-sarjan SE-lukemat uusiksi (121 cm).
Aloitin hypyt 106 cm korkeudesta ja tiputtelin välikorkeuksissa (3 cm korotukset) riman monta kertaa. Hyppyjä kertyikin sitten ihan urakalla 2 + 16 kpl. Pelkästään korkeuskilpailu kävi näin hyvästä lajivoimatreenistä.
Noin tunti korkeuskisan jälkeen ponkaisin pituuskisassa 247 cm. Olen tyytyväinen tulokseeni, koska korkeushyppyurakointi vei parhaimman terän ponnistuksistani. Kisan voittaja, Hannukselan Virpi, leiskautti hienosti 255 cm. Jaoin saman pituustuloksen Koivuniemen Minnan kanssa, mutta minun toiseksi parhaan tulokseni ollessa Minnaa parempi, sain kisassa hopeaa. Tiukka kisa siis!
Kisoissa oli naisten sarjoissa kova taso, vaikka osallistujia olisi mahtunut enemmänkin mukaan. Itse olen erittäin tyytyväinen omien ominaisuuksieni kehittymiseen. Suunta on siis hyvä tulevia halli- ja kesäkauden kisoja ajatellen.
Huomasin hauskan yksityiskohdan naisten korkeustuloksista: sarjoissa 30, 40, 45 ja 50 voittajien tulos oli kaikilla 121 cm. Vain 35-sarjassa voittaja hyppäsi korkeammalle: 127 cm. Nuoremmilla naisilla riittää siis tekemistä, että pysyvät yhtä kimmoisina yli 50-vuotiaaksi.
Sama juttu oli kaikkien nuorempin naisten pituustuloksissa: sarjoissa 30, 35, 40, 45 ja 50 voittajien tulokset olivat kuuden senttimetrin sisällä, mutta pisimmälle hyppäsi 50-sarjan Kirsi Spoof-Tuomi SE-tuloksella 259 cm. Viisikymppiset ovat terästä!
Kuntotalon saleissa on hyvä, että toiminnallisen treenin alueet ovat isoja eikä tarvitse nyhrätä jossakin pölyisessä nurkassa. Häkkialueet voisivat olla isompiakin, koska siellä on aina tunkua.
Nyt kun treenaaminen maistuu ja ominaisuudet ovat kehittyneet, niin seuraavaksi pitää rohkeasti päättää, mihin lajeihin osallistun Madridin EM-hallikisoissa. Ilmoittautuminen nimittäin päättyy 18.1.!
Hyvän fysioterapeutin hoivissa
Ensimmäisiin viikkoihin mahtuu muitakin positiivisia kuulumisia. Kävin fysioterapeutilla kuulemassa serratuspareesin tilanteestani. Toipumiseni on edistynyt hyvin, ja sain uusia harjoitteita lavanseudun aktivoimiseksi. Kiitos hyvistä harjoitusohjeista ja tsemppaamisesta kuuluu Tiina Nordbladille. Hän on ollut aidosti kiinnostunut saamaan minut kuntoon: Hän on joka kerta valokuvannut ja filmannut lavan ja olkapään liikeratoja. Lisäksi hän on tehnyt joka kerta (jo 4 kertaa!) henkilökohtaisesti räätälöidyt, omalla kuvalla varustetut, harjoitusohjeet.Kauden ekat SM-kisat
Lauantaina 13.1. kävin kilpailemassa vauhdittomien hyppyjen SM-kisoissa Porissa. Omaksi yllätyksekseni hyppäsin korkeudessa kultaa ja uuden ennätyslukeman 121 cm! En olisi ikinä uskonut enää hyppääväni näissä ikälukemissa yli 120 cm.Kokeilin Siekkisen Kirstin kanssa vielä 123 cm korkeutta, mutta sillä kertaa kumpikaan ei päässyt yli. Kirsti korjaili upeasti N50-sarjan SE-lukemat uusiksi (121 cm).
Aloitin hypyt 106 cm korkeudesta ja tiputtelin välikorkeuksissa (3 cm korotukset) riman monta kertaa. Hyppyjä kertyikin sitten ihan urakalla 2 + 16 kpl. Pelkästään korkeuskilpailu kävi näin hyvästä lajivoimatreenistä.
Noin tunti korkeuskisan jälkeen ponkaisin pituuskisassa 247 cm. Olen tyytyväinen tulokseeni, koska korkeushyppyurakointi vei parhaimman terän ponnistuksistani. Kisan voittaja, Hannukselan Virpi, leiskautti hienosti 255 cm. Jaoin saman pituustuloksen Koivuniemen Minnan kanssa, mutta minun toiseksi parhaan tulokseni ollessa Minnaa parempi, sain kisassa hopeaa. Tiukka kisa siis!
Kisoissa oli naisten sarjoissa kova taso, vaikka osallistujia olisi mahtunut enemmänkin mukaan. Itse olen erittäin tyytyväinen omien ominaisuuksieni kehittymiseen. Suunta on siis hyvä tulevia halli- ja kesäkauden kisoja ajatellen.
 |
| Koivuniemen Minna, mahtava kilpasisko vasemmalla. |
 |
| Pituushypyn mitalistit: Ykkösenä Hannukselan Virpi, minä hopealla ja Koivuniemen Minna pronssilla. |
Huomasin hauskan yksityiskohdan naisten korkeustuloksista: sarjoissa 30, 40, 45 ja 50 voittajien tulos oli kaikilla 121 cm. Vain 35-sarjassa voittaja hyppäsi korkeammalle: 127 cm. Nuoremmilla naisilla riittää siis tekemistä, että pysyvät yhtä kimmoisina yli 50-vuotiaaksi.
Sama juttu oli kaikkien nuorempin naisten pituustuloksissa: sarjoissa 30, 35, 40, 45 ja 50 voittajien tulokset olivat kuuden senttimetrin sisällä, mutta pisimmälle hyppäsi 50-sarjan Kirsi Spoof-Tuomi SE-tuloksella 259 cm. Viisikymppiset ovat terästä!
Vaihtelua harjoitusolosuhteisiin
Tammikuussa on tullut vaihtelua harjoitusolosuhteisiin. Tyttäreni urheiluseuran TCS Smashin kautta sain kuukauden ilmaisen kokeilumahdollisuuden M&M -kuntotaloon. Olen käynyt tekemässä punttitreenit Koulukadun kuntosalissa ja tykännyt hulppeista puitteista. Lisäksi olen käynyt tekemässä palauttavia treenejä Kupittaan upouusissa palloiluhallin yhteydessä olevissa M&M -tiloissa. Siellä on mukava mennä harjoituksen pulahtelemaan kylmävesialtaaseen ja sen jälkeen kunnon löylyihin.Kuntotalon saleissa on hyvä, että toiminnallisen treenin alueet ovat isoja eikä tarvitse nyhrätä jossakin pölyisessä nurkassa. Häkkialueet voisivat olla isompiakin, koska siellä on aina tunkua.
Nyt kun treenaaminen maistuu ja ominaisuudet ovat kehittyneet, niin seuraavaksi pitää rohkeasti päättää, mihin lajeihin osallistun Madridin EM-hallikisoissa. Ilmoittautuminen nimittäin päättyy 18.1.!
Kommentit
Lähetä kommentti