Neljä viikkoa sitten kuvailin ensimmäisen kerran peruskuntokauden tunnelmia. Sen jälkeen on tunnelmat vaihtuneet moneen otteeseen. Joka tapauksessa kymmenen viikkoa peruskuntokautta on nyt takana, ja olen selvinnyt ilman vammoja tähän päivään asti.
Marraskuun puolivälissä iski flunssa, vaikka yritinkin tapella sitä vastaan kaikin konstein. En ole sairastanut moneen vuoteen flunssaa, mutta nyt se päätti iskeä minuunkin. Kaksi viikkoa meni vähällä harjoittelulla. Oli siinä pitelemistä, että sain oltua. Kuvittelin mielessäni, kuinka kuntoni romahtaa ja rapistuu olemattomiin. Tiedätte varmaan tuon tunteen?
Itsenäisyyspäiväviikolla pääsin uudelleen harjoitteluun kiinni, ja voi kuinka mahtavalta tuntuikaan! Mahtavuuden tunnetta korosti eräs muukin asia.
Marraskuussa menin yllättävän löydöksen takia lääkäriin, joka määräsi minut saman tien laajaan mammografiaan ja paksuneula-biopsiaan. Kolme viikkoa tuskailin asian ympärillä, kunnes 5.12. sain tiedon, ettei kyseessä ole onnekseni syöpä. Löydös kuitenkin poistetaan päiväkirurgisena toimenpiteenä alkuvuonna. Huh, selvisin säikähdyksellä.
Näiden tapahtumien jälkeen elämänvoima tuntui ihan konkreettisesti virtaavan suonissani.
Kaiken tämän keskellä on ollut huojentavaa, että kotona on hyvät tukijoukot. Eurassa asuva oma äitini kannustaa ja on mukana Matkalla Malagaan -projektissani kutoen mm. nuo ihanan lämmittävät Suomi- ja VSVU-väriset nilkanlämmittimet.
Treenit ovat siirtyneet pääosin sisätiloihin. Käyn Kupittaan hallissa 1-2 kertaa viikossa ja kuntosalilla samanmoisen määrän. Voimaharjoittelussa olen siirtynyt perusvoiman tekemiseen. Erityistä huomiota olen kiinnittänyt lantion ja pakaroiden vahvistamiseen. En tee samanlaisia salitreenejä peräkkäin, vaan vaihtelen liikkeitä.
Pidän tangon ja levypainojen kanssa temmeltämisestä, mutta nyt tekemistäni rajoittaa serratuspareesi, eli kaikki olan yli menevät liikkeet on kielletty. Mutta en anna sen haitata menoani. Olen oppinut tykkäämään mm. maastavedosta ja kyykkäämisestä.
Hallikauden pääkisa on vasta 19.-24.3.2018 Madridissa, joten vielä pitää malttaa rakentaa pohjaa ennen kuin pääsen aloittamaan kilpailukauteen valmistavan kauden. Vuoden ensimmäiset SM-kisat, vauhdittomat hypyt, ovat lauantaina 13.1. Porissa. Sinne pitää lähteä testaamaan räjähtävyystasoa.
Treeni-iloa ihan kaikille!
Marraskuun puolivälissä iski flunssa, vaikka yritinkin tapella sitä vastaan kaikin konstein. En ole sairastanut moneen vuoteen flunssaa, mutta nyt se päätti iskeä minuunkin. Kaksi viikkoa meni vähällä harjoittelulla. Oli siinä pitelemistä, että sain oltua. Kuvittelin mielessäni, kuinka kuntoni romahtaa ja rapistuu olemattomiin. Tiedätte varmaan tuon tunteen?
Itsenäisyyspäiväviikolla pääsin uudelleen harjoitteluun kiinni, ja voi kuinka mahtavalta tuntuikaan! Mahtavuuden tunnetta korosti eräs muukin asia.
Marraskuussa menin yllättävän löydöksen takia lääkäriin, joka määräsi minut saman tien laajaan mammografiaan ja paksuneula-biopsiaan. Kolme viikkoa tuskailin asian ympärillä, kunnes 5.12. sain tiedon, ettei kyseessä ole onnekseni syöpä. Löydös kuitenkin poistetaan päiväkirurgisena toimenpiteenä alkuvuonna. Huh, selvisin säikähdyksellä.
 |
| Äidin kutomissa nilkanlämmittimissä on hyvä jatkaa harjoituksia. |
Näiden tapahtumien jälkeen elämänvoima tuntui ihan konkreettisesti virtaavan suonissani.
Kaiken tämän keskellä on ollut huojentavaa, että kotona on hyvät tukijoukot. Eurassa asuva oma äitini kannustaa ja on mukana Matkalla Malagaan -projektissani kutoen mm. nuo ihanan lämmittävät Suomi- ja VSVU-väriset nilkanlämmittimet.
Treenit ovat siirtyneet pääosin sisätiloihin. Käyn Kupittaan hallissa 1-2 kertaa viikossa ja kuntosalilla samanmoisen määrän. Voimaharjoittelussa olen siirtynyt perusvoiman tekemiseen. Erityistä huomiota olen kiinnittänyt lantion ja pakaroiden vahvistamiseen. En tee samanlaisia salitreenejä peräkkäin, vaan vaihtelen liikkeitä.
Pidän tangon ja levypainojen kanssa temmeltämisestä, mutta nyt tekemistäni rajoittaa serratuspareesi, eli kaikki olan yli menevät liikkeet on kielletty. Mutta en anna sen haitata menoani. Olen oppinut tykkäämään mm. maastavedosta ja kyykkäämisestä.
 |
| 8.12. voimafiiliksissä työpaikkani salilla. |
Hallikauden pääkisa on vasta 19.-24.3.2018 Madridissa, joten vielä pitää malttaa rakentaa pohjaa ennen kuin pääsen aloittamaan kilpailukauteen valmistavan kauden. Vuoden ensimmäiset SM-kisat, vauhdittomat hypyt, ovat lauantaina 13.1. Porissa. Sinne pitää lähteä testaamaan räjähtävyystasoa.
Treeni-iloa ihan kaikille!
Kommentit
Lähetä kommentti