Minulla ei ole varsinaista omaa valmentajaa. Harjoitteluni perustuu pääosin liiton leirityksissä ja seuramme harjoituksissa saamaani valmennukseen ja harjoitusohjelmarunkoihin. Kerään tietoa muilta aikuisurheiluun perehtyneiltä ja urheilukavereiltani ja yritän ymmärtää erilaisten harjoitusten tarkoituksen. Koostan näiden tietojen pohjalta itselleni sopivan harjoitusohjelman. Onneksi minulla on peräänkatsojia.
Minulla on ollut onni päästä harjoittelemaan hyvässä ryhmässä seuramme urheilijoiden kanssa. Heidän kokemuksensa ja neuvonsa ovat vertaansa vailla. Erityisesti arvostan seuramme monitoimijan, pikajuoksija Raimo Koskelan osallistumista yhteisharjoituksiimme ja hänen valmentavaa otettaan meihin innokkaisiin aloittelijoihin. On erittäin tärkeää, että kokenut, lajia itsekin harrastava, lähes ammattilaisjuoksija katsoo meidän perään, ettei harjoittelumme karkaa ihan väärille urille.
Jos harjoittelee pitkään yksin, niin juoksutekniikka saattaa hajota helposti eikä sitä huomaa itse. Olisi hyvä saada aika ajoin kommentteja, mitä korjattavaa on tekniikassa. Omien juoksujen videointi on myös hyvä konsti. Juoksuvideota katsellessa näkee omat virheensä ja ymmärtää, mitä palautteenantaja tarkoittaa.
Raimo on siirtynyt yleisen sarjan juoksijasta aikoinaan sujuvasti veteraanisarjojen juoksijaksi, joten kokemusta hänellä piisaa. Raimon erinomaisista opeista on jäänyt mieleen ainakin nämä yleisesti harjoitteluun soveltuvat ohjenuorat:
Yllä olevista tuloksista löysin muuten itseni ja Raimon lisäksi neljä muuta henkilöä, jotka ovat kilpailleet tänä vuonna SAUL:in kisoissa. Kuka löytää itsensä ja löytääkö joku muu enemmän?
Tänä syksynä yhteisharjoituksiimme on osallistunut myös Savonheimon Pirkko, joka on ohjannut meille porrastreenejä Kuuvuoren portaissa perjantaisin. Pirkko on antanut meille yksilöllistä opastusta mm. kehon koordinaatioon liittyen ja kannustanut meitä treeneissä.
Nuorempana olin huono ottamaan vastaan neuvoja, mutta nykyään arvostan palautetta, kun joku viitsii sitä antaa. Kiitos Raimo, Pirkko, seura- ja muut urheilukaverit, jotka jaksatte innostua muidenkin tekemisestä!
En voi missään nimessä unohtaa mainita tässä yhteydessä myös nuoruusvuosieni mahtavaa valmentajaa Wallinin Pasia. Hän teki suuren työn valmentaessaan 1980-luvulla minua ja muita nuoria. Olin Pasin valmennuksessa 1985-1991. Hän oli itsekin aktiiviurheilija ja esimerkki meille, miten liikunta kuuluu elämän joka vaiheeseen. Porukoissamme harjoitteli tuolloin myös yksi veteraaniurheilija, Haikosen Oskari, joka antoi meille vihiä siitä, ettei kilpaurheilun tarvitse loppua yleisiin sarjoihin. On ollut kiva tavata Oskari vielä nytkin SM-kisoissa pituutta hyppäämässä M75-sarjassa.
Kiitos Pasille loistavasta pohjatyöstä tätä omaa toista tulemistani varten!
Minulla on ollut onni päästä harjoittelemaan hyvässä ryhmässä seuramme urheilijoiden kanssa. Heidän kokemuksensa ja neuvonsa ovat vertaansa vailla. Erityisesti arvostan seuramme monitoimijan, pikajuoksija Raimo Koskelan osallistumista yhteisharjoituksiimme ja hänen valmentavaa otettaan meihin innokkaisiin aloittelijoihin. On erittäin tärkeää, että kokenut, lajia itsekin harrastava, lähes ammattilaisjuoksija katsoo meidän perään, ettei harjoittelumme karkaa ihan väärille urille.
Jos harjoittelee pitkään yksin, niin juoksutekniikka saattaa hajota helposti eikä sitä huomaa itse. Olisi hyvä saada aika ajoin kommentteja, mitä korjattavaa on tekniikassa. Omien juoksujen videointi on myös hyvä konsti. Juoksuvideota katsellessa näkee omat virheensä ja ymmärtää, mitä palautteenantaja tarkoittaa.
 |
| Vasemmalta Jukka, Raimo, minä, Elisa ja Katrin edessä. |
Raimo on siirtynyt yleisen sarjan juoksijasta aikoinaan sujuvasti veteraanisarjojen juoksijaksi, joten kokemusta hänellä piisaa. Raimon erinomaisista opeista on jäänyt mieleen ainakin nämä yleisesti harjoitteluun soveltuvat ohjenuorat:
- Keskity tekemään harjoitus oikein. Tiedä, mihin tekemisen kuuluu kohdistua.
- Huononakin päivänä täytyy pystyä edes kohtuulliseen suoritukseen.
- Kun harjoitus on tehty, mutta paukkuja riittäisi vielä ja mielesi tekisi tehdä enemmän, niin lopeta silti siihen.
Yllä olevista tuloksista löysin muuten itseni ja Raimon lisäksi neljä muuta henkilöä, jotka ovat kilpailleet tänä vuonna SAUL:in kisoissa. Kuka löytää itsensä ja löytääkö joku muu enemmän?
Tänä syksynä yhteisharjoituksiimme on osallistunut myös Savonheimon Pirkko, joka on ohjannut meille porrastreenejä Kuuvuoren portaissa perjantaisin. Pirkko on antanut meille yksilöllistä opastusta mm. kehon koordinaatioon liittyen ja kannustanut meitä treeneissä.
Nuorempana olin huono ottamaan vastaan neuvoja, mutta nykyään arvostan palautetta, kun joku viitsii sitä antaa. Kiitos Raimo, Pirkko, seura- ja muut urheilukaverit, jotka jaksatte innostua muidenkin tekemisestä!
En voi missään nimessä unohtaa mainita tässä yhteydessä myös nuoruusvuosieni mahtavaa valmentajaa Wallinin Pasia. Hän teki suuren työn valmentaessaan 1980-luvulla minua ja muita nuoria. Olin Pasin valmennuksessa 1985-1991. Hän oli itsekin aktiiviurheilija ja esimerkki meille, miten liikunta kuuluu elämän joka vaiheeseen. Porukoissamme harjoitteli tuolloin myös yksi veteraaniurheilija, Haikosen Oskari, joka antoi meille vihiä siitä, ettei kilpaurheilun tarvitse loppua yleisiin sarjoihin. On ollut kiva tavata Oskari vielä nytkin SM-kisoissa pituutta hyppäämässä M75-sarjassa.
Kiitos Pasille loistavasta pohjatyöstä tätä omaa toista tulemistani varten!
 |
| Kohta itsellänikin on samat lukemat. Otsikon motto voisi olla minunkin mottoni. |
Kommentit
Lähetä kommentti