Tehot kovenee, paikat natisee

Jokaisen hyvän harjoituskauden jälkeen huomaan törmääväni samaan ongelmaan: Kun kisakausi käynnistyy, niin jokin paikka alkaa oireilla tai kipuilla. Kolmen vuoden aikana tämä on tapahtunut jo kaksi kertaa hallikaudella ja kaksi kertaa ulkoratakaudella. 

Ihan uusi paikka ongelmana

Pikajuoksu on jaloille äärettömän kovaa iskutusta, joten eihän se ole ihme, että viisikymppisen paikat vähän natisevatkin liitoksissaan. Kisakaudella kovien juoksuvetojen määrä paljastaa kehon heikot kohdat. Niitä löytyy aina uusista ja yllättävistä paikoista. Juuri kun luulet hoitaneesi vanhan ongelman paremmalle tolalle, niin keho keksii uuden ongelman. Tämä pitää vetskujuoksijan mielen nöyränä. 

Tällä kertaa ongelmani alkoi heinäkuun puolessa välissä. Aitahypyissä, tietyissä koordeissa ja aitadrilleissä oikea jalkaterä alkoi ikään kuin pettää alta. Aluksi kielsin tuntemuksen ja ajattelin sen olevan vain jotain hetkellistä heikkoutta. 

Juoksin heinäkuussa kaksi kisaa ilman tuota tuntemusta. Siksi olikin helppo unohtaa ongelma. Päkiäponnistuksen heikkoudentunne kuitenkin voimistui tokan kisan jälkeen. En pystynytkään harjoittelemaan enää aitoja, ja tunne alkoi tuntua myös juoksuvedoissa. 

Suuri helpotuksen tunne

Pidin juoksutreeneistä viikon verran taukoa ja marssin kiltisti lääkärin puheille. Onneksi hankin heti alkuvuodesta liiton tarjoaman Sporttiturvan. Lääkäri määräsi magneettiin. Asia eteni nopeasti, ja sain suureksi helpotuksekseni tiedon, ettei jalassa ole murtumaa eikä tulehdusta ja sain lähetteen fysioterapiaan.

Seuraavaksi menin fysioterapeutti Sanna- Kaisa Vastamäen vastaanotolle Turun Fysiokseen. Hän oli tehokas käänteissään. Kävelin, kikkailin peilikuution päällä ja juoksin juoksumatolla. Hän totesi, että ongelmana on isovarpaan tyvinivelen jäykkyys nivelrikon takia. Askelluksen tasapaino ja juoksun rullaavuus oikealla puolella on muuttunut, koska varon astumasta päkiän vasemmalle reunalle. Siksi jalkaterän lihakset rasittuvat liikaa ja aiheuttavat päkiäponnistuksen pettämistunteen. En osannut aavistaakaan, että pätö varvasnivel voi aiheuttaa niinkin merkittäviä ongelmia. 

Sain seuraavaksi viideksi viikoksi jumppaohjeet, jotta saan lisättyä isovarpaan liikkuvuutta ja vahvistettua jalkaterän lihaksia. Aitahypyt ja -treenit päätettiin jättää minimiin, mutta juosta saisin, niin paljon kuin tuntuu hyvältä. MM-kisojen jälkeen lähdemme oikomaan hieman vinoon mennyttä askellusta ja "vippaavaa" jalkaa. 

Kuvasta välittyy suuri helpotuksen tunteeni.

Tämän kaiken jälkeen olin niin helpottunut ja onnellinen. Urheilulla ja kilpailemisella on äärettömän tärkeä sija elämässäni. Sen tajuaa vasta, kun on lähellä menettää sen ainakin hetkeksi.

Seuraava treenini menikin ihan putkeen harjoitusennätyksineen kaikkineen, vaikka kyse oli harjoitusvuoden inhottavimmasta treenistä. Ihan vaan juoksemisen ilosta!