SM-kisaraportti

Aikuisurheiluliiton SM-kisat mittelöitiin 17.-19.8.2018 Helsingissä Eläintarhan kentällä. Kilpailuihin oli ilmoittautunut 1030 urheilijaa yli 2 500 lajisuoritukseen. SAUL:in lehdistötiedotteen mukaan kisoissa tehtiin yksi Euroopan ennätys ja 17 Suomen ennätystä.

Itse olin ilmoittautunut viiteen lajiin, mutta sain vain kahdessa lajissa tulokset aikaiseksi. Olen kuitenkin tyytyväinen, että pääsin ylipäätään osallistumaan kisoihin. Vielä kisaperjantain aamulla jouduin päättämään, etten lähde 100 metrin kisaan jalkavaivani vuoksi.

Pettymyksen kautta työvoittoon

Hyvän teippauksen ansiosta (kiitos miehelleni) uskaltauduin onneksi lauantaina juoksemaan 200 metrin kisan. Sain tilanteeseen nähden kohtuuhyvän ajan: 29.45 (-0,5). Lähtökiihdytys oli vaisu, koska en uskaltanut vieläkään luottaa jalan pitoon, mutta loppusuora tuli paremmin kuin aiemmissa kisoissa. Haikosen Johanna meni edellä tuulispäänä alle 28 sekuntia, ja minä sijoituin toiseksi.

SAUL SM 2018, N45, 200 metrin loppukilpailu. Kuva: HKV.

N45 200 m mitalistit ja mahtavat kilpasiskot. Kuvat Johanna Haikoselta.

Sunnuntaina pettymyksen kautta kuulantyöntöön

Sunnuntaina lähdin uhkarohkeasti kokeilemaan 400 metrin juoksua. Kolme vuotta sitten olin juossut viesteissä yhden kerran tuon matkan. Tällä kertaa aloitin liian lujaa, ja voimat hyytyivät kertakaikkisesti etusuoralle käännyttäessä. Ihan kuin seinä olisi tullut vastaan, ja jalat lopettivat juoksemisen. Sillä hetkellä päätin, etten halua kävellä maaliin, joten keskeytin kisan siihen. 

400 metrin etusuoraosuudella hetki ennen katkeamista. Kuva Johanna Haikonen.

Ja tässä tapahtuu katkeaminen. Tunnetta ei pysty sanoin kuvailemaan... Kuva Johanna Haikonen. Kiitos, että tämä tallentui minulle kuvaksi.

Epäonnistumiset kuuluvat urheilijan elämään. Tämä oli yksi epäonnistumisistani, muttei se tee minusta sen huonompaa urheilijaa. Nyt ainakin tiedän, missä rajani ovat. Jos vielä joskus kokeilen tuota matkaa, niin valmistaudun siihen paljon paremmin.

Sunnuntaina jatkoin kisoja epäonnisen nelosen jälkeen vielä kuulantyönnöllä. Tähänkään lajiin en ollut valmistautunut huolella, koska olin unohtanut kotiin heittokenkäni. Tuo jalkaongelmaepisodi taisi sotkea jotenkin pääni, koska tavallisesti en ole noin huolimaton. Päätin olla välittämättä siitäkään. 

Työnsin ensimmäiset neljä työntöä ilman vauhtia, kun varoin kipeää ponnistavaa jalkaani. Viimeiset kaksi uskalsin kokeilla vauhdin kanssa. Viimeisellä työnnöllä sain tyydyttävän tuloksen aikaiseksi: 8,95. Metrin verran vähemmän kuin edellisinä vuosina, mutta niinhän sen kuuluukin mennä, jos ei harjoittele.

Kaukana teknisesti hyvästä työnnöstä, mutta harjoitusmäärään nähden tyydyttävää tekemistä. Kuva SAUL ry.

Näitäkin kokemuksia tarvitaan

Kokonaisuudessaan kisat olivat minulle opettavainen kokemus. Perjantaina pystyin tekemään vaikean päätöksen ja keräsin itseni lauantain kisaan. Jännitin valtavasti jalan puolesta, mutta juokseminen jalka teipattuna onnistui ihan hyvin. Sunnuntaina koin kolauksen, mutta selvisin siitäkin. 

Päivän piristävin tapaaminen oli Senni Sopasen kohtaaminen kuulakisan tuoksinassa. Senni tokaisi paikalle tullessaan, että hänpä on teitä puolet vanhempi! Senni oli juuri hypännyt kolmiloikassa Suomen ennätyksen N90-sarjassa, joten hän oli yhtä hymyä.

Senni Sopanen N90-sarjan teräsnainen ja Riikka Honkanen N45-sarjan aloittelija.

Nyt ei kun nokka kohti Malagaa!