Kooste Madridin EM-halleista osa 2/2

Lauantain kisapäivä 24.3. Madridissa oli täynnä latausta. Se oli viimeinen kilpailupäivä, ja silloin juostiin maajoukkueviestit 4x200m kaikissa ikäluokissa. Viestit ovat aina huippujännittävä kilpailu. Niissä yksilönä voi yltää parempaan suoritukseen joukkueen osana kuin yksilölajissa.

Itselläni oli huonosti nukuttu yö takana, mutta yritin unohtaa sen. Ainahan jokaisella on jotakin pielessä, kun pitäisi yltää parhaimpaansa. Itselläni oli vielä lisäpainetta, koska pääsin juoksemaan yhtä ikäsarjaa nuoremmassa joukkueessa. Olinhan jo muutenkin "ikäloppu" nelivitostenkin sarjaan. Päätin lunastaa kuitenkin paikkani nuorempieni joukossa.

Juoksun jälkeen huojentuneet naiset. Vasemmalta: Johanna Haikonen, Riitta Sallinen, Johanna Herlevi-Saarukka, Riikka Honkanen.
Kuva: Johanna Herlevi-Saarukka.

Lämmittelyissä olo vetristyi, ja saimme hyvän kisafiiliksen päälle. Ehdimme harjoitella muutamaan kertaan vaihtoja (enemmänkin olisi voinut).

N40-sarjan viesti juostiin kahdessa erässä, koska meitä oli kahdeksan joukkuetta. Latvian peruessa osallistumisensa, kova Ranskan joukkue siirrettiin meidän kakkoserästämme ykköserään.

Juoksujärjestyksemme oli seuraava: Johanna Haikonen, Riitta Sallinen, minä ja ankkurina Johanna Herlevi-Saarukka. Vaihtomme onnistuivat harjoittelun määrään nähden hyvin. Jokaisen juoksu näytti hyvältä. Oma juoksuni tuntui paljon terävämmältä kuin torstaina juostu oma kakkonen. Loppuhyytymistä ei tapahtunut, ja sain kapulan kurotettua juuri Johannan käteen alakautta (vaikka piti antaa yläkautta) ja sitten lähes kompastuin. 

Juoksun jälkeen jäimme jännittämään aikaamme, mutta tulospalvelu ei toiminut tuulennopeasti. Saimme tietää lopputulokset vasta call room:in päätteeltä: Olimme juosseet pronssia Suomelle. Aivan käsittämätön juttu!

Kuvakaappaus kisojen tulospalvelusivuilta.

Kiljuimme kaikki riemusta ja itkimme ilon kyyneleitä. Olimme voittaneet kovan Ranskan joukkueen 11 sadasosalla! Olimme onnesta sekaisin. 

Palkintojenjako oli melko pian viestin jälkeen. Siellä oli koko joukko suomalaisia tukijoukkojamme emmekä oikein tienneet, mihin suuntaan kameralinssejä olisimme katsoneet. Olimmehan tässä osassa EM-kisoja vielä verrattain kokemattomia. 

Ennen palkintojenjakoa.

Palkintopallilla Suomen N40 4x200 m -joukkue pronssimitaleineen. Kuva: Johanna Haikonen.

Joukkueemme menestys on upea esimerkki, miten pienestä Suomesta voidaan loistavalla yhteishengellä saada hyvätasoinen pikaviestijoukkue mitalisijoituksille kansainvälisiin kisoihin. Viestivideo on nähtävissä julkisessa linkissä FB-sivullani.

Vasta seuraavana päivänä saimme tietää, että olimme juosseet pronssin lisäksi myös uuden N40 4 x200 metrin Suomen ennätyksen. Vanha ennätys oli juostu 2007. Paransimme sitä 0,54 sekuntia, ja saimme nimemme ainakin hetkeksi historian kirjoihin.

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa Madridin kisakooste. Kiitos, jos jaksoit lukea loppuun asti. Seuraavassa jutussa kirjoittelen uusista harjoittelukuulumisista, kunnes kisojen jälkeinen flunssa on selätetty. 

Ajatukset on jo suunnattu kohti Malagan MM-kisoja syyskuussa 2018. Kuva: Johanna Haikonen.