Sitä saan mitä mittaan

Sykemittaristani loppui keväällä 2017 patterit, vyö hapertui hiestä enkä saanut hankituksi uutta mittaria. En tykkää pitää mittareita itsessäni kiinni enkä ole tällä hetkellä kiinnostunut teknisten vempaimien seurantamahdollisuuksista. Mittausfriikeillä ja huippu-urheilijoilla mittaaminen sujuu monituisilla laitteilla osana arkea, mutta uskon, että ilmankin pärjää (varsinkin pikajuoksijat). Tärkeintä on mielestäni mitata niitä ominaisuuksia, joita haluaa kehittää.

Sekkarilla pärjää pitkälle

Minulle tärkein mittauslaite on perinteinen sekuntikello. Se kulkee aina treenikassissa mukana ruttuisen vihkoni kanssa. Sekkarilla pystyn seuraamaan, että tietyn mittaiset nopeusvedot menevät suunnitellun ajan mukaisesti. Myös aerobisissa vedoissa käytän kelloa (esim. pyramidi- tai minuuttivedoissa) sekä pikavoimaharkoissa salilla (sekuntitoistot). Taukojen mittaamiseen sekuntikello on myös hyvä apuväline. 

Hiirenkorvavihkooni merkkaan harjoitusvetojeni ajat, jolloin niitä on mielenkiintoista myöhemmin vertailla edellisten vuosien vastaavien ajankohtien aikoihin. Tämän opin seurakaveriltani Valtasen Elisalta. Hän on pro näissä jutuissa! Valmennusleireilläkin Elisa kirjaa harjoituksista maailman parhaat ohjeet, joita on helppo tulkita myöhemmin omissa treeneissä.

Kehonkoostumusanalyysistä hyvää perustietoa

Yhtenä tärkeänä mittauksena pidän kehonkoostumusanalyysiä. Kun käy samanlaisessa laitteessa mittauttamassa itseään säännöllisin väliajoin, niin saa vertailukelpoista tietoa, missä mennään esimerkiksi lihastasapainossa. Onko voimatreeni osunut sinne minne pitikin?

Tärkeimpänä mittarina kehonkoostumusmittauksessa pidän kuitenkin viskeraalisen rasvan (sisäelimien ympärille kertyvä rasva) osuutta. Kun se pysyy aisoissa, niin ollaan hyvällä tiellä.

Olen käynyt parin vuoden välein kehonkoostumismittauksissa. Kävin ensimmäisen kerran kunnollisessa mittauksessa vuonna 2014, jolloin olin tekemässä paluuta yleisurheilukentille. Olin silloin kohtuullisessa kunnossa, koska olin aloittanut säännöllisen kuntoilun 2009. Vuoden 2014 lukemista olen kuitenkin edistynyt johdonmukaisesti 2017 ja 2018. Mikäs sen palkitsevampaa!

Pohjalukemiin verrattuna viskeraalinen rasvaosuus on pienentynyt kummallakin mittauskerralla. Uskon, että arvon kohentuminen on säännöllisen yleisurheiluharjoittelun ja parantuneiden ruokailutottumusten ansiota.

Tärkeä mittari kehonkoostumusmittauksessa itselleni on lihasmassa ja -tasapaino. 2018 helmikuussa tehdyssä mittauksessa lihasmassa oli lisääntynyt vuoden takaiseen lukemaan verrattuna yhden kilon (nyt 30,7 kg)! Mikään itsestäänselvyys se ei ole tämän ikäiselle naiselle. Vuoteen on sisältynyt määrätietoista tekemistä, paljon kunnollista sapuskaa, raudan kanssa peuhaamista ja voiman hankintaa monella muullakin tavalla.

Syksyllä 2017 asetin yhdeksi tavoitteekseni vahvistaa huteraa keskivartaloani. Treeni on osunut nappiin, koska sain vuodessa vatsa- ja selkäosaston lihastasapainon parempaan kuntoon. 

Tänään on muuten tasan kaksi viikkoa Madridin EM-halleihin. Olen viimeistelyä vaille valmiina starttiin!