Pitkä ja jännittävä hallikausi on nyt purkissa! Se huipentui Madridissa 19.-24.3. pidettyihin EM-halleihin. Tuomisina oli iso sylyllinen kilpailukokemusta, yksi oma ennätys, yksi viestijoukkueen Suomen ennätys, yksi pronssimitali ja ennen kaikkea itsensä voittaminen lempilajissani. Enemmän kuin ikinä uskalsin odottaa.
Lensin mieheni kanssa Madridiin 19.3., koska ensimmäinen lajini oli vasta tiistaina 20.3. Kisapaikalle, Gallurin halliin, saapuminen jännitti ensimmäisenä päivänä. Asunnoltamme oli noin 50 minuutin metro- ja kävelymatka hallille. Kaikki sujui kuitenkin mutkitta.
 |
| Kisojen akkreditointikeskuksessa varmistusta tekemässä. |
 |
| Gallurin hallin läheltä löytyi onneksi kisaruokalan lisäksi oikea kuppilakin, jossa sai hyvää ruokaa. |
Gallurin hallin rataa on kehuttu nopeaksi. Suomessa ei ole vastaavaa 200 metrin hallia, jossa on 60 metrin radat keskellä. Tuntui makealta päästä juoksemaan keskelle hallia Suomen edustusasussa.
Uskomattoman monta lajia vietiin läpi samaan aikaan tuossa hallissa. Heittolajien kilpailuja oli lisäksi Moratalazissa ulkoareenoilla. Maastojuoksu sekä maantiekävely kisailtiin luonnollisesti myös eri paikassa.
 |
| Centro Deportivo Municipal Gallur |
 |
| Jokainen sai kolme numerolappua, joista yksi tuli paidan etupuolelle, yksi takapuolelle ja yksi repun selkämykseen. |
Uudella ennätyksellä liikkeelle
Ensimmäinen lajini oli 60 m. Alkuerät alkoivat klo 19. Meillä oli viisi alkuerää ja juoksin itse kolmannessa. Vireystila tuntui hyvältä enkä jännittänyt liikaa. Startti onnistui hyvin ja juoksu kulki. Sitten kävikin niin, että juoksin uuden ennätykseni 8.68!
 |
| Kuva: Tiina Hakomäki. |
 |
| Kuva: Tiina Hakomäki. |
Olin omassa erässäni viides. Välieriin selviytyi 16 juoksijaa. Minä olin 18. sijalla. Jäin neljä sadasosaa välieräpaikasta, mutta minua ei harmittanut yhtään, koska paransin ennätystäni kerralla 0.13 sekuntia. En osannut odottaa niin isoa parannusta. Samaan aikaan kotona tyttäreni ja äitini hurrasivat livestreamin äärellä.
No, parannettavaa näin tässäkin juoksussa. Katselin nimittäin Hakomäen Tiinan lähettämistä sarjatulikuvista, että käsien käyttöön pitää kiinnittää edelleenkin huomiota.
Alkuerien yhteenveto kertoo 45-vuotiaiden kovasta tasosta Euroopassa. Muitakin -69 syntyneitä siirtyy ensi vuonna uuteen sarjaan... Ei kun harjoittelemaan!
Torstaina oli tahmeaa menoa
Vietin synttäreitäni ainoana välipäivänäni, keskiviikkona. Vuodella vanheneminen taisi vaikuttaa torstain 200 metrin vauhtiin.
En tiedä, miksi torstaina oli huonompi vire. En vain saanut päivään kunnon latausta. Olin alkuerissä 25. ajallani 30.03. Lähtötelineissä jäin ihmettelemään radan kapeutta ja käsieni lähtöasennon suppeutta. Enhän halunnut tehdä ratarikkoa jo ennen starttia. (Kuulin vasta jälkeenpäin, miten olisin voinut asetella käteni.) Kun tulin maalisuoralle, tajusin, että olisin voinut juosta nopeamminkin. Siinä kohtaa se oli myöhäistä.
 |
| Vaikka meno oli tahmeaa, niin ainakin takasuoralla kädet näyttivät toimivan. Italian juoksijallakaan ei meno näyttänyt ilmeestä päätellen helpolta. Kuva: Johanna Haikonen. |
En kuitenkaan harmistunut tilanteesta sen enempää, koska 200 metrin välierät olisivat olleet myöhään illalla enkä olisi pystynyt latautumaan kunnolla seuraavan päivän aitakisaan. 200 metrin semifinalisteista oli vain kuusi 28 sekunnin juoksijaa ja kaikki loput 27 sekunnin juoksijoita. Oma alkueräjuoksuni oli hyvä kokemus lauantain viestikisaa ajatellen.
Vaikeinta on itsensä voittaa, mut loppuun asti sitkeät koittaa...
Näin vetäisevät Robin ja Elastinenkin Kipinän hetki -biisissä. Perjantai-illalla oli siis vuorossa itsensä voittaminen: suurin vastustajani ja lempilajini, 60 metrin aitajuoksu. Kisaan oli ilmoittautunut 12 juoksijaa, ja tiesimme etukäteen, että ainakin yksi juoksija jää pois.
Alkuerät olivat aikataulussa klo 18.40. Varmistukset piti tehdä vähintään kaksi tuntia ennen kilpailun alkua. Kisapaikalle oli siis pakko raahautua jo iltapäivällä, vaikka oli mahdollista, että kisa juostaisiin suoraan loppukilpailuna vasta klo 22.00.
Alkuerät juostiin, vaikka meitä olikin vain kahdeksan juoksijaa. Kolme juoksijaa olivat varmistaneet osanottonsa, mutta eivät olleet peruneet sitä. Lisäksi alkuerien aikataulu venähti noin puoli tuntia pitkäksi. Odotimme Matilaisen Satun kanssa malttamattomina alkuerien alkua. Satu juoksi ekassa ja minä toisessa erässä.
Kävipä niin hassusti Satun erässä, että he juoksivat aidat metrin liian lyhyillä väleillä. Kisajärjestäjät huomasivat virheen vasta ennen toista erää, ja aitavälit korjattiin oikeiksi. Koska alkueriä ei periaatteessa olisi tarvittu, niin ensimmäistä erää ei onneksi tarvinnut uusia.
 |
| Kuvassa Satu-pupun kanssa vähän tärähtäneinä. |
Tästä säätämisestä riemu repesi Satulla ja minulla. Lähdimme keräämään voimia Suomi-katsomoon. Heitimme jäniskevennyksenä pupupannat päähän ja nauraa rätkätimme alkueräloikkimisellemme. Kummankin aitominen oli enemmän loikkaa kuin juoksua. Itselläni viimeinen väli meni vielä viidellä askeleella, ja se harmitti hitosti.
Meillä oli kolme tuntia aikaa kerätä itsemme ja valmistautua loppukilpailuun. Söimme eväät ja pohdimme, miten voisimme parantaa finaalijuoksun tekniikkaa. Satu antoi minulle hyvän neuvon, jonka hän on saanut Siekkisen Kirstiltä: Hyökkää aidalle!
Finaalissa juoksin päättäväisesti kaikki välit kolmella ja sain kohtuullisen ajan. Pääasia oli kuitenkin, että itseni voitin ja loppuun asti koitin. Olin iloinen, että pystyin kahden vuoden tauon jälkeen tekemään sen Madridissa uudelleen. Tästä on hyvä jatkaa aitajuoksuharjoittelua Malagan MM-kisoja varten.
 |
| Aitafinalistit samassa kuvassa kisan jälkeen. Vain Laura puuttuu. Kuva: Mari Piir. |
Jospa vielä joskus voisi päästä itsekin alle 10 sekunnin 60 m aidoissa! Alla kuvassa näkyvät finaalin tulokset.
Tukijoukot matkalla ja kotona ansaitsevat suuren kiitoksen, koska pystyin satsaamaan näihin kisoihin enemmän kuin ikinä uskalsin haaveilla. Erityisiitos tästä miehelleni. Kiitos myös tyttärilleni, äidilleni & Penalle, ystävilleni kentällä ja kentän laidoilla!
Seuraavassa blogijutussani kerron kisojen viimeisestä päivästä, jolloin juostiin 4x200 metrin maajoukkueviestit. Kuulumisiin!
Kommentit
Lähetä kommentti