Huh! Kylläpä jännitti. En ole aiemmin jännittänyt niin paljon ennen kilpailusuorituksia kuin 16.-18.2. kisatuissa SM-kisoissa Pirkkahallissa. Varmaan suurin syy superjännitykseen olivat omat entistä korkeammalle asetetut odotukset ja ennätystoiveet. Aikamoiset jännityspiikit ja endorfiinihuumat vuorottelivatkin kahden päivän aikana.
Suuri kiitos Kuntopirkoille hyvistä kisajärjestelyistä. Oli taas kiva kisailla Pirkkahallissa kunnon olosuhteissa.
Sain pidettyä onneksi hermoni aisoissa niin 60 kuin 200 metrin juoksuissa. Lauantaina juostussa 60 metrin alkuerässä sain hilattua ennätystäni heti uusiin lukemiin 8.92.
Loppukilpailussa sain juosta rinnakkain Hannukselan Virpin kanssa niin kuin olimme toivoneetkin. Saimme toisistamme hyvän kiriavun. Noin 40 metrin kohdalla pystyin vielä heittämään pienempää pesään ja rutistin itseni Virpin ohi. Tuloksena oli uusi ennätys 8.81.
Oli upeaa päästä ennätyksellään uudelle kymmenykselle. Silti jäi tunne, että voin vielä tiristää ehkä kymmenyksenkin pois, kun saan petrattua lähtökiihdytystä.
Lauantai-iltana juoksin vielä VSVU:n joukkuessa 4x200 metrin viestin. Majoituspaikkaan päästyäni ei tarvinnut enää kummempia puuhastella. Paitsi että auto piti saada pitävämmälle maalle, kun se ensin jumittui Pispalan kaltevaan mäkeen parkkipaikan lumimassaan. Hyvä loppuverkka tuli lunta lapioidessa.
Sunnuntaiaamulla oli melko väsynyt olo minulla ja monella muullakin kisaajalla. Aamu alkoi 60 metrin aitajuoksukisalla. Sain hyvän startin ja olin ekalla aidalla ensimmäisenä, mutta usko ei riittänyt tälläkään kertaa todelliseen aitajuoksuun. Kun on antanut itselleen kerran luvan mennä viiden askeleen sipsutuksilla, niin siitä on vaikea päästä eroon. En jäänyt kuitenkaan märehtimään asiaa sen pidempään.
Parin tunnin päästä juostiin 200 metriä suoraan loppukilpailuna kahdessa erässä. Sain onnentyttönä kakkosradan, josta pääsin tarkkailemaan Satu "Hirvi" Matilaista kolmosradalla ja nopeakinttuista Johanna Haikosta vitosradalla. Johannalle ei kukaan mahtanut mitään, mutta Sadun kanssa taistelin loppuun asti. Sadun mukaan häntä alkoi kaarteessa hirvittää, kun kuuli piikkareideni lähestyvän ropinan.
Ai, miksikö Satu on "Hirvi" ja minä "Kirahvi"? No, Leivosen Johanna sanoi Sadun näyttäneen hirveltä, kun hän juoksi 60 metrin kisan. Minä taasen mietin, että miltäköhän minä näytän juostessani: Minulla on melko pysty juoksuasento, joten näytän ehkä kirahvilta.
200 metrin loppusuoralla viimeiset 50 metriä alkavat usein hapottaa. Niin kävi tälläkin kertaa, mutten onneksi hyytynyt ihan täysin. Runnoin itseni maaliin käsiäni voimakkaasti käyttäen. Haikosen Johanna oli ilmiselvä ykkönen, ja seurakaverini Pikkaraisen Sari oli minua hitusen nopeampi. Hän ansaitsi ehdottomasti hopeamitalin näistä kisoista.
Alla video 200 metrin juoksustamme. Kuvaajana toimi Johannan tytär.
Paransin omaa ennätystäni reilulla puolella sekunnilla. Uusi ennätys on nyt 29.51. Tältäkin matkalta jäi tunne, että tässä kunnossa voin vieläkin parantaa ennätystäni...
Unohdin mainita, että 60 metrillä juoksin itseni hopealle. Mitalit ovat itselleni toissijainen juttu. Ehkä siksi ne tahtovat unohtuakin. En ehtinyt 60 m palkintojenjakoonkaan, koska olin samaan aikaan varmistamassa viestijoukkuekokoonpanojamme.
Täällä ovat SM-kisojen tulokset.
Olitko sinä mukana kisoissa? Miten kisasi onnistuivat? Olisi mukava, jos kirjoittaisit kommenttikenttään omia fiiliksiäsi.
Suuri kiitos Kuntopirkoille hyvistä kisajärjestelyistä. Oli taas kiva kisailla Pirkkahallissa kunnon olosuhteissa.
Sain pidettyä onneksi hermoni aisoissa niin 60 kuin 200 metrin juoksuissa. Lauantaina juostussa 60 metrin alkuerässä sain hilattua ennätystäni heti uusiin lukemiin 8.92.
Loppukilpailussa sain juosta rinnakkain Hannukselan Virpin kanssa niin kuin olimme toivoneetkin. Saimme toisistamme hyvän kiriavun. Noin 40 metrin kohdalla pystyin vielä heittämään pienempää pesään ja rutistin itseni Virpin ohi. Tuloksena oli uusi ennätys 8.81.
Oli upeaa päästä ennätyksellään uudelle kymmenykselle. Silti jäi tunne, että voin vielä tiristää ehkä kymmenyksenkin pois, kun saan petrattua lähtökiihdytystä.
Lauantai-iltana juoksin vielä VSVU:n joukkuessa 4x200 metrin viestin. Majoituspaikkaan päästyäni ei tarvinnut enää kummempia puuhastella. Paitsi että auto piti saada pitävämmälle maalle, kun se ensin jumittui Pispalan kaltevaan mäkeen parkkipaikan lumimassaan. Hyvä loppuverkka tuli lunta lapioidessa.
Sunnuntaiaamulla oli melko väsynyt olo minulla ja monella muullakin kisaajalla. Aamu alkoi 60 metrin aitajuoksukisalla. Sain hyvän startin ja olin ekalla aidalla ensimmäisenä, mutta usko ei riittänyt tälläkään kertaa todelliseen aitajuoksuun. Kun on antanut itselleen kerran luvan mennä viiden askeleen sipsutuksilla, niin siitä on vaikea päästä eroon. En jäänyt kuitenkaan märehtimään asiaa sen pidempään.
Parin tunnin päästä juostiin 200 metriä suoraan loppukilpailuna kahdessa erässä. Sain onnentyttönä kakkosradan, josta pääsin tarkkailemaan Satu "Hirvi" Matilaista kolmosradalla ja nopeakinttuista Johanna Haikosta vitosradalla. Johannalle ei kukaan mahtanut mitään, mutta Sadun kanssa taistelin loppuun asti. Sadun mukaan häntä alkoi kaarteessa hirvittää, kun kuuli piikkareideni lähestyvän ropinan.
 |
| Rinnakkain kaarteessa Satu "Hirvi" Matilainen ja Riikka "Kirahvi" Honkanen. Kuva: SAUL:in Facebook-sivulta. |
Ai, miksikö Satu on "Hirvi" ja minä "Kirahvi"? No, Leivosen Johanna sanoi Sadun näyttäneen hirveltä, kun hän juoksi 60 metrin kisan. Minä taasen mietin, että miltäköhän minä näytän juostessani: Minulla on melko pysty juoksuasento, joten näytän ehkä kirahvilta.
200 metrin loppusuoralla viimeiset 50 metriä alkavat usein hapottaa. Niin kävi tälläkin kertaa, mutten onneksi hyytynyt ihan täysin. Runnoin itseni maaliin käsiäni voimakkaasti käyttäen. Haikosen Johanna oli ilmiselvä ykkönen, ja seurakaverini Pikkaraisen Sari oli minua hitusen nopeampi. Hän ansaitsi ehdottomasti hopeamitalin näistä kisoista.
Alla video 200 metrin juoksustamme. Kuvaajana toimi Johannan tytär.
Paransin omaa ennätystäni reilulla puolella sekunnilla. Uusi ennätys on nyt 29.51. Tältäkin matkalta jäi tunne, että tässä kunnossa voin vieläkin parantaa ennätystäni...
 |
| 200 metrin mitalikolmikko: Johanna Haikonen, Sari Pikkarainen ja minä. Kuva:Johannan tytär. |
Unohdin mainita, että 60 metrillä juoksin itseni hopealle. Mitalit ovat itselleni toissijainen juttu. Ehkä siksi ne tahtovat unohtuakin. En ehtinyt 60 m palkintojenjakoonkaan, koska olin samaan aikaan varmistamassa viestijoukkuekokoonpanojamme.
Täällä ovat SM-kisojen tulokset.
Olitko sinä mukana kisoissa? Miten kisasi onnistuivat? Olisi mukava, jos kirjoittaisit kommenttikenttään omia fiiliksiäsi.
Neljän vuoden tauon jälkeen olin taas mukana SM-halleissa (tai oliko siinä sitten kolme välivuotta). Tosi vähän olen harjoitellut ja siihen nähden kuulan tulos ja sijoitus oli iloinen yllätys. Tuntuu, että vihdoinkin on ehkä valoa tunnelin päässä, polvet tuntuvat paremmilta kuin aikoihin, vaikkeivat kunnossa ole vieläkään. Uudella innolla kesää kohti.
VastaaPoistaKiva, että pääsit taas kisoihin mukaan. Jokaisella aikuisurheilijalla tulee lyhyempiä tai pidempiä taukoja, mutta onneksi olet taas ringissä mukana. Ja innostahan meillä ei ole puutetta, malttipuoli vaatii alituista kehittämistä. Tsemppiä treeneihin!
Poista