Mitäs vaivoja tänään?

Yleisin keskustelunavaus kahden vetsku-urheilijan kohdatessa menee näin:

- Mitäs kuuluu?
- No, hyvää, mutta akilles/takareisi/pohje on vaivannut viime aikoina...

Siitä keskustelu etenee humoristiseen sävyyn vaivalistaa luetellessa ja vaivoja yhdessä analysoiden. Juoksijoilla vaivat kohdistuvat luonnollisesti alaraajaosastoon. Kovin usein kuulen akillesjännevaivoista, kireistä takareisistä, piriformis-syndroomasta, plantaarifaskiitista, yms.

On myös päiviä, jolloin ei mikään paikka vaivaa. Silloin urheilu on yhtä juhlaa! 

Meillä urheilijoilla vaivoja voivat aiheuttaa virheellisen ryhdin lisäksi tietysti liiallinen harjoittelu, "sytytysviat" ja yllättävät, iän mukanaan tuomat, muutokset kropassa.

Välillä mietin, että kunpa olisin nuorempana tajunnut, miten ihmisen kuuluu seistä...En tiedä, olisiko tilannetta muuttanut, jos joku olisi tullut sanomaan nuorelle Riikalle, ettei seistessä saa "nojailla" toiseen lonkkaansa? Kukaan ei myöskään huomauttanut nuorelle Riikka-äidille, ettei kannattaisi kovin pitkään roikuttaa lasta kyljellä istumassa samaan aikaan, kun hääräilee lieden ääressä. Lopputuloksena elän nyt väljän, oikean lonkkani kanssa ja yritän vahvistaa sitä takaisin ruotuun. Tuo lonkkavaluma aiheuttaa pientä vaivaa yllättävän moneen paikkaan.

Kun ilmenee jotakin vaivaa, niin kannattaa kääntyä fysioterapeutin puoleen. Itse olen saanut parhainta apua fysioterapeuteilta ongelmanaiheuttajan selvittämiseen ja sen poistamiseen. Fysioterapeuteilla on harjaantunut silmä nähdä pienempiäkin ryhti- ja asentovirheitä. Omalle kohdalleni on osunut ammattiinsa intohimoisesti suhtautuvia ihmisiä, jotka oikeasti haluavat ratkaista ongelmani. 

Sain kesällä kehitettyä itselleni yllättävän vamman, joka oli pikkuhiljaa hiipinyt kroppaani monen asian seurauksena. Vamma ei välttämättä aiheutunut urheilun takia. Huomasin aluksi, etten saa paitaa kunnolla pois päältäni, mutten ymmärtänyt jotakin olevan vialla. Sen jälkeen olkapää alkoi särkeä ja lopulta tulehtui. Selvisin kiertäjäkalvosimen tulehduksesta suhteellisen nopeasti, mutta huomasin pian, että oikea puoleni oli voimaton, oikea käteni ei noussut ylös normaalisti ja tunsin lapani sirottavan. 

Lokakuussa vammani diagnosoitiin ENMG-tutkimuksessa serratuspareesiksi. Lapaluuta sivulle kiertävä ja olkapään oikeaan asentoon vievä serratus anterior -lihas oli pelistä poissa. Kyseisen lihaksen hermo oli vaurioitunut. ENMG-tutkimuksessa vamma todettiin onneksi lievän kohtalaiseksi ja paranemisennuste hyväksi. Paranemiseen voi mennä kuitenkin vuosi eikä hermo välttämättä parane kokonaan.

Sain fysioterapeutilta hyvän kuntoutusohjelman, jota pitää tehdä kolmisen kertaa viikossa. Kaikkia nostoja, erityisesti etunostoja, olkapäiden tason yli pitää välttää, jottei aiheuta hallaa hermon paranemiselle ja rasita väärin asemoituvaa olkapäätä.

Kuulantyöntö täytyy nyt jättää hetkeksi pois lajivalikoimasta. Punttisalilla pitää unohtaa penkkipunnerrukset, ja leuanvedot pitää tehdä vajaina. Töissä pitää huolehtia toimistopöydän ääressä, ettei hiirikäsi lähde vaeltamaan eteenpäin. Nukkua pitäisi taiten, ettei lapa pääse venumaan kylkiasennossa...

Tämä vaiva on pieni murhe moneen muuhun asiaan verrattuna. Onneksi juokseminen on sallittua!